Marja-Leena Puntilan kirjoitus tapahtumasta; 

Elävien karitsoiden arvostelulla hyvä yhteys ruhojen luokitukseen

Texel-yhdistys järjesti neljä vuotta sitten elävien karitsoiden arvostelupäivän ja seuraavana päivänä samojen eläinten ruhoarvostelun teurastamolla. Sama haluttiin toteuttaa tänä vuonna ja arvioida kehityksen suuntaa. Arvostelut järjestettiin Veli Aholan lampolassa Alavudella ja teurastus Kauhajoen osuusteurastamossa. Texel-risteytykset tuotiin arvostelupaikalle myös tällä kertaa Pekka Hiipakan tilalta  Oheiseen taulukkoon on koottu erikseen puhtaitten texeleitten ja texel-risteytysten tulokset. Veli Aholan texelit olivat syntyneet lähinnä helmikuun alkupuolella, joten ne olivat teurastettaessa 4.5-5 kk vanhoja. Texel-risteytykset olivat keskimäärin kuukautta vanhempia.

 Taulukosta käy selville elopainojen ja täten myös teuraspainojen yhdenmukaisuus muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Puhtaat texelit olivat yhtä lukuunottamatta pässikaritsoita, kun taas risteytykset olivat lähinnä uuhikaritsoita.

Keskielopainot olivat 50.8 kg ja 43.8 kg. Parin kilon nousu oli havaittavissa neljän vuoden takaisesta.

 Elävä EUROP arvostellaan aina ennen ultraäänimittausta. Europ`it perustuvat lavanseudun, selkäosan ja paistien, reisien lihakkuuden arvioimiseen, muotojen kehittymiseen. Eläimen eri osissa on eroja. Esimerkiksi silloin kun reidet ja sisäpaistit ovat puutteelliset, takaosan arvostelussa ”miinustetaan” ja luokka jää muita osia heikommaksi, mutta ei kuitenkaan yhtä kokonaista luokkaa alhaisemmaksi. Olemme ottaneet alusta alkaen käyttöön + ja - lisäluokat elävän eläimen arvostelussa.  Mielenkiintoista on seurata miten viimeisen kylkiluun takaa otettu lihaksen ultraäänimitta korreloi selän EUROPiin. Käsin tunnustelemalla ei  päästä lihakseen käsiksi. Selkä voi olla leveä ja pyöreä, mutta objektiivinen mitta ei ilmoitakaan toivottua isoa lukua! Näitä ”yllätyksiä” tulee silloin tällöin. Saman ikäisten ja painoisten lihaksen paksuudessa on  eroja,  painavammalla ei välttämättä ole paksuinta lihasta. Itse lihaksen UÄ-mittauksessa kokeneella mittaajalla harvemmin tulee epäselvyyttä, mutta jos sellaista syntyy, lihaksen voi mitata uudestaan oikean arvion varmistamiseksi.

Rasvan mittauksessa saattaa syntyä tulkinnan vaikeutta niillä yksilöillä joilla rasvakerroksia alkaa jo esiintyä. Rasvanmittauksia tehdään kuvaruudulta kahdesta kohtaa. Taulukkoon 1. on kirjattu erikseen molemmat rasvamillit. Tuotannontarkkailussa tulos ilmoitetaan kahden mitan keskiarvona. Kannattanee miettiä molempien mittojen erikseen kirjaamista. Valokuvasta ruhon katkaisukohdasta viimeisen kylkiluun takaa (sama kohta josta ultraäänimitta on otettu)  nähdään miten ruhon rasvaa kertyy kyljen suuntaan ( 2jpg). Kuvassa 1 vasemman puoleinen ruho on saanut teurastamon luokituksessa U3 ja oikean puoleinen U2. Vastaavasti UÄ-mittauksessa rasvamillit olivat  3/3  ja 1/2 .  Elävän eläimen objektiivinen rasvan mittaus ja silmämääräinen ruhon rasvaisuuden arviointi osuivat erittäin hyvin yksiin. Lampailla on tyypillistä rasvan muodostuminen juuri kylkien alueella. On erittäin tärkeätä että rasva mitataan kahdesta kohtaa, koska toinen mittakohta osuu juuri kyljen suuntaan. Kuvasta 2 (jpg 4) nähdään miten rasvaa on vahvasti sekä pintarasvana että kylkien päällä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö luokituksessa ruho olisi jo saanut rasvaluokan 4. Lihakkuus riitti U-luokkaan. Kuva kertoo myös miten pitkä selkälihas (ulkofilee) jää pienen kokoiseksi runsaan rasvan takia.  

Kymmenen karitsan teuraspainot olivat texeleillä 21.9 kg ja risteytyksillä 19.4 kg. Vastaavasti teurasprosentit olivat keskimäärin 43.1 ja 44.4.

Texeleistä kahdeksan luokitettiin luokkaan U, yksi oli E ja yksi R

Kuten taulukosta nähdään elävä EUROP arvostelu texeleillä oli yhtä lukuunottamatta sama kuin ruhoina, ja siinäkin elävän eläimen arvostelussa keskeltä annettiin sama luokka kuin mitä ruho sai luokakseen. Ruhojen luokituksessa  meillä ei käytetä laajaa skaalaa + ja – luokkineen. Elävänä lihaksikkaimmaksi arvioitu eläin oli sitä myös ruhona (kuva 3). (jpg 5). Tasaleveä selkä, kompaksi, hyvät pussihousut.  Rasvaisuudessa oli vain yksi selkeä arviointivirhe. Mittauksessa löytyi kolme milliä, mutta luokituksessa ei rasvan muodostusta havaittu.

Risteytyksistä 8 kpl luokitettiin R-luokkaan ja 2 O-luokkaan..

Risteytyksistä neljä arvioitiin elävänä hieman paremmiksi kuin mitä olivat ruhoina. Kahden osalta elävän eläimen mittaus ei havainnut rasvaisuutta, mitä löytyi ruhosta, ja toisaalta kahden kohdalla kävi päinvastoin.

Uuhikaritsoista neljä sai rasvaluokan 3, viisi 2-luokan ja yksi luokan 1 (rasvaton).

Tuloksista käy selville, että risteytysten elävän EUROPin arvioiminen on vaikeampaa kuin puhtaitten liharotujen. Paisti-ja reisiosasta annettu luokka näyttää parhaiten seuraavan ruholuokitusta. Ruhojen luokittajan silmä kiinnittyy vahvasti selän pyöreyden/ leveyden lisäksi paistiosan ja reisien pulleuteen, vastakohtana ruho, jossa selkäranka on näkyvissä, reidet ohuet ja paistit mitäänsanomattomat.

Tällaisten koulutuspäivien järjestäminen karitsanlihaa tuottaville lampureille on ensiarvoisen tärkeää. Kun omin silmin voi nähdä arvostelun alusta loppuun, selkiintyy monta asiaa joista on saattanut olla epätietoisuutta. Elävän eläimen arvostelussa on menty aimo askel eteenpäin. Ruhokuvat myös kertovat, että teurastamon luokitukseen on luottaminen, ainakin luokitusta valvotuissa teurastamoissa. Voi vain kysyä miten voi tuottaa karitsanlihaa taloudellisesti jos ei saa tietää mikä on lopputulos! Vaatikaa EUROP- luokitusta ja laadun mukaista hinnoittelua!