Ohjelma:

Sunnuntai 11.7. Ahola   Kello    13.00    Tilaisuuden avaus

                                                         13.15    Karitsoiden arvostelu; Elävä EUROP ja ultra-äänimittaus

                                                         18.00    Päivällinen, illanvietto ja majoittuminen

Maanantai 12.7. Atria     Kello    10.00    Kokoontuminen Atrian Kauhajoen teurastamolla, ruokailu

                                                         10.45    Luokituksen perusteet ja seuranta

                                                         13.00    Tilaisuuden päättäminen

Tämän sivun sisältö:

Ensin Marja-Leena Puntila käy asiat läpi teoriassa

Ja sitten käydään käsiksi käytäntöön eli pässiin.

Kuvissa vasemmalta, isäntä Veli Ahola, Mittaaja-Milla Alanco,

Marja-Leena Puntila ja alakuvassa lisäksi Lampuri Lauri Leinonen

Sitten maanantai-aamuna Kauhajoelle Atrian teurastamolle.

Luokitus- ja punnituspaikka

Seuraavassa taulukossa teuraiden luokitustiedot sekä tilalla että teurastamolla:

Tuomo Kankkusen juttu, julkaistaan myös Lammas-ja vuohi lehdessä

Jalostus luo tuloksia 

Karjantarkkailulla on vuosisadan taakse ulottuvat perinteet . Lammastarkkailukin lähestyy tuota sadan vuoden aitatolppaa. Yhteinen yrityksemme Suomen Lammasyhdistys ehtii tulevassa joulukuussa jo 86 vuoden ikään. 

Itse asiassa koko maatalousneuvonta on saanut alkunsa vieläkin aikaisemmin  lampureiden toimesta, olivathan ns. lääninlampurit Suomen ensimmäisiä maatalousneuvojia vuosina 1742-66. Varsinainen neuvontaorganisaatio muodostui vähitellen 1797 perustetun Suomen Talousseuran malliin mukaan. Historiasta kiinnostuneet voivat etsiä luettavakseen Jari Niemelän kirjoittaman kirjan; "Lääninlampureista maaseutukeskuksiin".  Kirjan ovat julkaisseet Maaseutukeskusten Liitto ja Suomen Historiallinen Seura 1996. 

"Mitä mittaat sitä voit parantaa" oli lypsykarjantarkkailun tunnuslause,  toiminnan juhliessa satavuotista toimintaansa jokunen vuosi sitten. 

Sama tunnus toimii hyvin myös lammastarkkailun työsaralla. Tarkkailun päällimmäinen tarkoitus on hankkia lammastiloille tosiasioihin pohjautuvat perusteet eläinaineksen jatkuvaan kehittämiseen, tuotteen ja toiminnan laadun seuraamiseen ja parantamiseen. 

Kymmeniä vuosia on lampaiden ja karitsoiden ominaisuuksia selvitelty tuotannontarkkailun ja jalostusarvostelun avulla. Tuotannontarkkailussa on  punnittu karitsoita niiden eri ikävaiheissa. Näin on voitu vertailla uuhien imetyskykyä ja tuloksena on saatu karitsatuotos uuhille. Jalostusarvostelussa on kiinnitetty huomiota kasvunopeuteen ja myöhemmin myös lihakkuuteen ja tärkeimmän lopputuotteen, ruhon laatuun. 

Muodot ratkaisevat 

Ultraäänimittaukset lihakkuuden jalostamisen välineenä otettiin laajempaan käyttöön -90 luvun alussa. Vuodesta 1994 lähtien on järjestetty keskitettyjä nuorten pässien huutokauppatilaisuuksia joissa uä-laite on ollut käytössä yhtenä arvostelun välineenä. 

Vuonna 1997 alkoi kolmivuotinen MMM:n rahoittama projekti jossa oli mukana nelisenkymmentä tilaa eri puolilla Suomessa. Tilat edustivat kaikkia meillä käytössä olevia lammasrotuja. Tästä tutkimuksesta on olemassa mielenkiintoisia ja valaisevia tuloksia.

Osa uä-mitatuista ja teurastamoilla luokitelluista ruhoista vietiin koeleikkuisiin Lihateollisuuden tutkimuskeskukseen Hämeenlinnaan. Siellä ruhot leikattiin kudososiin ja tulokset punnittiin. Nuo tulokset osoittivat selvästi sen, että  Eurpo-laatuluokat tekevät oikeutta hyvälle ruholle. Siinä on arvo-osia enemmän. 

Karitsoiden ultraäänimittauksista, elävän eläimen EUROP:sta, niihin liittyvistä tutkimuksista ja käytännön tuloksista on kirjoitettu tähänkin lehteen useita valaisevia kirjoituksia. 

Kaikissa jalostuslampoloissa ja monilla  tarkkailutiloilla eri puolella Suomea on useamman vuoden ajan  kaikki  karitsat uä-mitattu ja arvosteltu elävällä  Europilla lähellä 120 päivän ikää. Näin nämä tilat ovat saaneet arvokasta tietoa jalostusvalinnan tarpeisiin. 

Asiaan on perehdytty monasti myös käytännössä. Yhden tämmöisen tilaisuuden järjesti Suomen Texelyhdistys heinäkuussa Etelä-Pohjanmaalla.

Heinäkuisena sunnuntaina kokoonnuimme Armi ja Veli Aholan lammastilalle Alavudelle. Aiheena siellä oli elävän eläimen EUROP ja ultraäänimittaus. Rotuina olivat texelit Aholoilta ja vertailuryhmänä risteytyskaritsoita Pekka Hiipakalta Jurvasta.

 Arvostelusta ja mittauksesta huolehtivat Marja-Leena Puntila ja Milla Alanco. Arvostelussa ja mittauksissa näkyi selvästi Aholoiden pitkäjänteinen jalostustyö; mittauksessa löytyi useita yli 30 mm ylittäviä selkälihaksen paksuuksia ja U oli myös usein toistuva arvostelukirjain elävässä EUROPISSA.  Risteytyseläimet olivat selvästi heikompia, vaikkakin yleisen teuraseläinten laatukeskiarvot ylittäviä nekin. Nähtävillä oli jälleen kerran esimerkki siitä, ettei risteytyksiä pitäisi valita jalostukseen, ei pässeiksi, eikä edes emoiksi. poikkeuksen tekee  omasta karsaasta, omaan käyttöön valitut parhaat yksilöt, siitoseläinkauppaa nekään eivät saisi sotkea. 

Illan suussa lampolan pihaan ajeli A-Tuottajien siisti ja puhdas karjankuljetusauto johon eläimet rauhallisesti lastattiin teurastamolle kuljetettavaksi, odottamaan aamulla tapahtuvaa teurastusta. Asiallinen ja siisti kuljetus on yksi esimerkki toiminnan laadusta.   

Käytäntö opettaa 

Maanantai-aamupäivällä ajelimme sitten joukolla Atrian teurastamolle Kauhajoella. Siellä meille oli luvattu esitellä edellisenä päivänä tutkimiemme ja aamulla teurastettujen ruhojen luokitusta. Saimme nyt  seurata teurasruhojen EUROP-luokitusta oikein "kädestä" pitäen. 

Aluksi meidät johdatteli ruokapöytään teurastamon esimies Osmo Jokiniemi, hän  esitteli meille Kauhajoen teurastamon toimintaa. Aikaisemmin oli ohjauspäällikkö Matti Perälä  tämän kirjoittajalle kertonut, että A-Tuottajat on erittäin kiinnostunut laadukkaasta karitsanlihasta ja että se pyrkii luotettavaan sopimustuotantoon. Tarve olisi vähintään 100 laadukasta karitsaa viikossa.   

Kun olimme pukeutuneet asianmukaisiin elintarvikehygienian edellyttämiin suojakamppeisiin kävelimme varsinaiselle luokituspaikalle. Siellä meitä odottelivat luokittajat Simo Lähdekorpi ja Jukka Latva-Krekola. Punnitut ruhot tulevat koukuissa riippuen luokituspaikalle. Oli erittäin mielenkiintoista seurata luokittajien toimintaa. Hyvin nopeasti meille kävi selville, että muodot ovat ratkaisevassa osassa täälläkin. "Lampaanruhot luokitellaan ruhon muodon perusteella 6 europ-luokkaan. Erityistä huomiota kiinnitetään ruhon arvokkaimpiin osiin, paisteihin, selkään ja lapoihin" Tämä on suora lainaus Lihateollisen tutkimuskeskuksen luokitusohjeesta. Tätä ohjetta luokittajat noudattavat virkavastuulla. Tutkimuskeskus valvoo  heidän toimintaansa useilla vuosittaisilla tarkastuskäynneillä.  Luokittajat Atrialla toimivat varmoin ottein ja erittäin rauhallisesti. He olivat selvästi alan ammattilaisia, työtä ei tehty otsa kurtussa vaan paremminkin pieni pilke silmäkulmassa. He eivät hermostuneet eivätkä häiriintyneet meidän pyörimisistämme heidän työmaallaan, eivätkä esittämistämme kysymyksistä ja kommenteista. 

Eri luokkien väliset erot ovat  selvästi havaittavissa. Aholan pässeistä löytyi kaksi kappaletta parasta E-luokkaa. Sen määritelmä on luokitusohjeessa : "Erinomainen.  Ruhon muodot kauttaaltaan pyöreät tai erittäin pyöreät. Lihakset poikkeuksellisen hyvin kehittyneet" .  37 karitsanruhon joukosta löytyi vain yksi O-luokka, joka on yleisin Suomessa.

Kerrataan nyt vertailun vuoksi senkin määritelmä luokitusohjeesta: "Kohtalainen.  Ruhon muodot suorat tai sisäänpäin kaarevat. Lihakset keskinkertaisesti kehittyneet"

Luokituksesta, vaikka siitä joskus napistaankin on hyötyä sekä tuottajalla että teurastamolle. Luokituksella ruhot pannaan paremmuusjärjestykseen niiden myynti- ja käyttöarvon mukaan. 

Rasvakin vaikuttaa 

Lampaanruhot arvostellaan europ-laatuluokan lisäksi ruhon europ-rasvaisuusastetta osoittavalla tunnuksilla viiteen luokkaan. Tiedämme, että niistä luokat 1 ja 2 oikeuttavat hinnoittelussa perushintaan, suuremmista rasvanumeroista hintaa tiputetaan hieman.

Suurin osa meillä luokitelluista karitsanruhoista menee luokkiin 1-2 . Luokitusohjeessa määritellään rasvaisuusluokka 2; "Ohutrasvainen. Ruho ohuen, läpikuultavan rasvakerroksen peittämä"  Useimmat lampurit tietävät, että kolmosrasvojakin syntyy.

Sen määritelmä taas on: "Keskirasvainen. Rasvakerros peittää paisteja ja lapoja lukuunottamatta punaisen lihan lähes kokonaan"  Tuolla Kauhajoen teurastamolla näimme tuon eron aivan käytännössä, se oli selvästi havaittavissa. Meidän on vain ymmärrettävä teurastajia, kuluttaja määrittelee karitsanlihan muun laadun ohella myös rasvaisuuden, kuluttajat eivät halua rasvaa ostaa. Juuri sen vuoksi teurastajan on hinnoittelulla ohjattava laatua rasvattomampaan suuntaan.

 Yhdessä saamme enemmän aikaan 

Nuo kaksi päivää olivat todella antoisia. Taas kerran kävi aivan käytännössä todeksi, mitä yhdessä toimien saamme aikaan. Asioihin perehtyminen ja uusien kirkkaampien ajattelumallien omaksuminen käy paljon, paljon paremmin porukalla kuin yksiksemme touhuilemalla.

Meidän onkin taas kiittäminen Marja-Leena Puntilaa, joka on yhdessä profesori Kalle Maijalan kanssa tuon uä-mittauksen esitaistelija Suomessa,  edelläkävijänä koko Pohjoismaissa. Toimenpiteen hyödyntämisessä meillä on vielä paljon parantamista. Aivan liian paljon hyvillä mitoilla varustettuja eläimiä menee vielä teuraiksi. ja vastaavasti heikompia, kokonaan tutkimattomia otetaan jalostuskäyttöön. 

Erittäin hyvä mieli jäi myös tuosta teurastamovierailusta. Jälleen kerran tuli käytännössä todistettua se, ettei teurastamo - ei se suurempikaan - ole meille vastapuoli, vaan tärkeä ja luotettava, pitkäjänteiseen toimintaan pyrkivä yhteistyökumppani. Terveiset ja kiitokset sinne Kauhajoelle; Osmolle, Simolle, Jukalle ja Matille. 

Kiitokset vielä Aholan isäntäväelle, Armille erityisesti,  kahvituksista ja ruokailuista, sekä Marja-Leenalle, Millalle ja Leinosen Laurille kurssin hyvistä  järjestelyistä. 

Ja viimeiset kiitokset kuuluvat tietysti jokaiselle kurssilaiselle. 

Kahden päivän aikana saimme yhdessä todeta kuinka päämäärätietoinen jalostus luo tuloksia. Nuo tulokset ovat selvästi nähtävissä myös lihatileissä ja sitä kautta lampurin työpalkassa. 

Jos  nämä rivit herättävät - toivottavasti herättävät - keskustelua. Olen milloin tahansa vuorovaikutukseen valmis, sähköpostitse,  puhelimen välityksellä, tai sitten ihan "nenästä nokkaan" täällä Leppäveden rannalla.

Marja-Leena Puntila

marja-leena.puntila@surffi.net

 KARITSOIDEN TEURASKYPSYYTTÄ  KANNATTAA SEURATA

 Texel-yhdistys järjesti heinäkuussa puheenjohtajansa Veli Aholan tilalla Alavudella elävien karitsoiden arvostelupäivän. Samojen eläinten teurastus suoritettiin seuraavana päivänä Atrian Kauhajoen teurastamolla. Puhtaat texelit olivat Aholan karitsoita,  risteytykset Hiipakan tilalta. Ultraäänimittauksista ammattimaiseen tapaan vastasi Milla Alanco. Seuraavassa (taulukko1) esitetään arvostelun tulokset ja analysoidaan rodun, iän ja painon vaikutusta sekä elävän eläimen että teurasruhon tuloksiin. Lopuksi arvioidaan myös elävän eläimen ja ruhon arvostelujen yhdenmukaisuutta.

 Taulukko 1. Elävien karitsoiden ultraäänimittaus- ja eläva EUROP-arvostelun  tulokset sekä samojen karitsoiden teurastulokset.

T= puhdas texel,     T.rist= texelristeytys

Risteytyksissä isäpässi oli texel, uuhet erilaisia risteytyksiä (oxford down, dorset, suomenlammas, texel.

Uä-rasva on kahden mitan keskiarvo. Elävä EUROP arvostellaan kolmesta kohtaa  käyttämällä myös plussia ja miinuksia, oikeanpuoleinen luku on keskiarvo.

Texelkaritsoitten paremmuus esiin kasvussa, lihakkuudessa ja muotoarvostelussa elävänä sekä ruhona

Elävien eläinten arvostelu

Kuten taulukosta nähdään karitsat olivat tammikuussa syntyneitä muutamaa lukuunottamatta, ja täten noin 6 kuukauden ikäisiä. On syytä mainita, että Aholan tilalta oli jo aikaisemmin teuraskypsä partia lähetetty teurastamoon. Arvostellut eläimet olivat puoliksi puhtaita, puoliksi risteytyksiä, joista enemmän kuin puolet oli pässikaritsoita. Texelkaritsat olivat yhtä lukuunottamatta pässejä. Kaikkien karitsoitten keskielopaino oli 45.8 kg, texeleitten 49.6 kg ja risteytysten 41.1 kg. Kuten elopainossa ultraäänimitatussa lihaksen paksuudessa texeleitten paremmuus oli huomattava 29.4 mm (25.0 mm). Rasvamilleissä, joskin ne olivat juuri ja juuri mitattavissa, texelkaritsoilla rasvaa oli 1.81 mm, risteytyksillä 1.36 mm. Puhtaista texeleistä ¾ arvosteltiin joko U tai U- elävän eläimen EUROP-arvostelussa. Risteytykset arvioitiin yhtä lukuunottamatta luokkiin O+ tai O.

Teurasarvostelu

Kaikkien karitsoitten keskiteuraspaino oli 20.6 kg, texeleitten 22.6 kg ja risteytysten 18.3 kg. Teurasprosentti oli 45.0. Koska meillä ei ruhojen EUROP-luokituksessa vieläkään ole plus ja miinus lisä-luokkia, jakaantuivat ruhot E, U, R ja O kesken. Lihakkuudeltaan toisista poikenneet kaksi puhdasta texel-ruhoa luokittuivat oikeutetusti  E-luokkaan. U - luokkaan arvioitiin 6 ruhoa ja 4 R-luokkaan. Risteytykset menivät kahta lukuunottamatta O-luokkaan. Kenties odottamattominta oli se, että viisi ruhoa luokitettiin rasvaluokkaan 3. Näistä kolme oli risteytysuuhikaritsoita, kaksi texelpässiä. Kaikissa oli silmin todettavissa ohut rasvakerros, aivan luokitusohjeissa  luokkaan 3 edellytettävän mukaisesti. 

Olemme tottuneet pitämään puhtaita texelkaritsoita lähes rasvattomina. Rotu on nimenomaan ruhorotuna tunnettu erinomaisen lihakkuutensa ja vähärasvaisuutensa perusteella. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että ruokinta ja kasvatusaika vaikuttavat yksilön kehitykseen, oli rotu mikä tahansa. Näin pienen aineiston perusteella on hyvin vaikea vetää selkeitä johtopäätöksiä rasvoittumisesta. Kuten taulukosta nähdään löytyy joukosta kolme samanikäistä ja kutakuinkin samanpainoista texelpässiä, joista kaksi erosi muotoarvostelun suhteen toisistaan ja heikoimman luokan (R+) saanut oli ruhona myös lihakkuudeltaan huonompi ja rasvaa oli silmin nähden 3 luokan verran. Eläimen lisäkasvu oli alkanut kääntyä rasvakerroksen kasvattamisen puolelle. Eläin olisi saanut mennä teuraaksi vähän aikaisemmin! Mutta saadaanko karitsat teuraaksi aina silloin kun omistaja haluaisi? Ei varmasti. Ja tällöin kasvattajalle koituu ikäviä tappiota eläinten rasvoittumisen seurauksena. 3-rasvaluokan saaneet risteytykset olivat uuhikaritsoita, elopainoltaan 40 kiloisia. Uuhikaritsat rasvoittuvat yleensä pässejä nopeammin. Suunnitelmallisella kasvutavoitteella voidaan rasvoittumista pyrkiä välttämään. 

Kannattaa panna merkille, että maaliskuiset texelpässit, 4-kuukauden iässä, ylsivät 21 kilon teuraspainoon  luokkien ollessa E ja U, rasva 2.  Molempien ultraäänimitat olivat yhdenmukaisia kaksi kuukautta aikaisemmin syntyneitten kanssa. Teuraskypsyyden  seuranta  punnituksin on suositeltavaa mielellään kahden viikon välein. Punnituksen vaiva ei varmasti harmita siten kuin teurastamolta tullut tilityslappu kertoen rasvaisuudesta johtuneesta hinnan pudotuksesta. Kannattaa myös laskea mikä on yhden/kahden lisäkuukauden tuoma kustannus karitsoiden kasvatuksessa! 

Elävän eläimen ja ruhon arvostelun yhdenmukaisuus

Elävän eläimen arvostelun voi sanoa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olevan yhdenmukainen teurastamon arvostelun kanssa. Ja ne muutokset, jotka taulukosta nähdään olivat teurastamossa luokan ylennyksiä. Tulos osoittaa, ettei elävän eläimen arvostelu ole ollut löysää ja sattumanvaraista. Koko aineiston elävän eläimen EUROP jäi R ja R+ välille ja ruhot olivat keskimäärin R luokkaa. Rasvaluokka oli keskimäärin hieman yli 2.

Vuonna 1997 kun MTT:n tutkimusprojekti aloitettiin,  käytiin keskustelua siitä liitetäänkö elävä EUROP arvostelu punnituksen ja ultraäänimittausten lisäksi samanaikaisesti arvosteluohjelmaan sen subjektiivisuuden takia.  Nyt vuosien päästä voidaan todeta, että arvioinnin käyttöönotto oli järkevä ratkaisu. Neuvojien koulutuksella ja useamman vuoden kokemuksella silmämääräisesti tapahtuvaan lihakkuuden arviointiin on tullut entistä enemmän varmuutta. EUROPille lasketaan oma BLUP-indeksi, mutta se ole mukana lihantuotantoindeksissä  kasvun ja uä-mittojen kanssa.

Samantapaisia koulutuspäiviä kannattaa harkita eri alueilla pidettäviksi.

Sopimustuotannolla tasaiseen laatuun

Karitsanlihantuotannon tehostaminen on ollut puheenaiheena monta vuotta. Sopimustuotanto on varteenotettava yhteistyömuoto tuottajan ja teurastamon välillä rakentuen luottamukseen ja sovittujen ehtojen noudattamiseen. Kannattavuuden parantaminen lähtee suunnitelmallisesta ruokinnasta ja eläinaineksen kehittämisestä siten että taataan tasainen lopputuotteen laatu. Se merkitsee myös parempaa hintaa.

Seuraavan taulukon 2 tulokset antavat suuntaa siitä mihin pitäisi pyrkiä. Kahden viikon sisällä maaliskuussa syntyneitten puhtaitten texeleitten (lähinnä pässejä) ultraäänimittaus ja muotoarvostelu oli tehty elokuun alussa karitsoiden ollessa keskimäärin 4½ kuukauden ikäisiä. UÄ-lihasmitat vaihtelivat 26-29 mm:n valillä, rasva 1-3 mm, ollen keskimäärin 2 mm. Elävä EUROPin luokat olivat eriasteisia U tai R. Kaikkien 18 karitsan elopaino oli 45.7 kg, teurasprosentti 45.3. Karitsat teurastettiin neljän päivän päästä elävän eläimen arvostelusta. Kuten taulukosta nähdään ruhot olivat neljää lukuunottamatta hyvin samankokoisia, keskimäärin 20 kg. Ruhot luokittuivat hyvin, 12 kpl 18:sta ylsi U-luokkaan.  Kaikki ruhot olivat rasvaluokassa 2, myöskin mukana olleet  kolme uuhikaritsaa. Iso koko ja iso lihas ei kuitenkaan aina merkitse korkeaa muotoluokkaa.

Tässä esitetyssä karitsaerässä elävä ja ruho EUROP menivät aika hyvin yhteen ottaen huomioon, että elävälle eläimelle annetaan plussia ja miinuksia. Hyvä R+ voi ruhona näyttää paremmalta kuin pelkkä R ja silloin se saa luokakseen U.

Oikealla eläinvalinnalla tilan olosuhteet huomioonottaen, nopealla kasvutavoitteella, eläinten arvostelulla, usein toistuvilla punnituksilla voidaan päästä esimerkin mukaiseen lopputulokseen.